Ihan ensimmäiseksi ulisen jälleen, kuinka tämä kielumuuri häiritsee konettani!!! Tein siis tämän blogin Suomessa, jotta ovelana kettuna saisin kieleksi valittua suomen.No, tulin sitten takaisin kotiin, Saksaan.. ja eikös tämä ole nyt sitten saksaksi!!!!!! MURR sanon vaan. No, ehkä me kestetään ja pärjään tämän kanssa. Ainakin on pakko oppia nyt sitten.
Viimeviikolla oli siis äitien päivä. Itse olen etuoikeutettu sitä viettämään ja jopa jo toista kertaa. Juhlimme oikein suvun äitien kanssa, paikalla kuin oli sekä oma äitini, että äitini äiti.
Tietenkään en vielä saa äitienpäivästä niin paljon irti, kuin tulevaisuudessa saan. Mutta se hetki, kun aamulla tyttö tökkii olkapäätä ja sanoo" äiti", sekä hymyilee maailman valloittavinta hymyä tukka seklaisin, on maailman paras. Rakastan tyttöä ja siten olla äiti. Vaikken juoksekaan baareissa tai valvo yötämyöten, on tämä elämä paljon palkitsevampaa. Olkoon sitten niin, että kämppä on sekaisin ja harvemmin pääsen ulko-ovesta ulos siten, että hiukset, vaatteet ym ovat tip top. En edes muista, milloin olen viimeksi lakannut kynteni tai vaihtanut korvakoruni vaatteideni sävyn mukaan. Ehkä sitten tulevaisuudessa saan jälleen enemmän aikaa itselleni, mutta siihen asti nautin olla Mama. (kuten täällä äitejä nimitetään)
Äitienpäivä on kansainvälisesti toinen toukokuun sunnuntai. Isiäinpäivä taas näköjään liukuva. Täällä Saksassa se on nimittäin tänään, 17.5. Tiedä sitten, että onko päivämäärä sidottu, vai onko se vaan seuraava torstai äitienpäivästä. Pitänee ottaa selvää tuolta miekkoselta, kunhan herää.
Mös juhlaperinteet ovat hieman erilaiset. Äiteinpäivänähän tuodaan äidille aamiainen sänkyyn (itse en tätä tapaa niinkään käytä. herään tunteja ennen miestä ja Y on hieman liian pieni tekemään aamupalaa yksikseen :D Plus en tykkää leivänmuruista tyynylläni. Sotkisin/tyttö sotkisi koko sängyn...) äiti saa pienen paketin sekä kortin ja mahdollisesti kukkasen. Päivä mennään äitiä palvoen. No, se isi- päivä täällä. Mies ilmoitti, että hän lähtee ulos tänään. Ihmettelin hetken ja sain vastaukseksi: nokun tänään on miesten päivä. Niin... Pojat lähtevät siis hakkaamaan pleikkaria kuin viimeistä päivää, juovat kaljaa ja touhuavat muista "miesten juttuja". Ei muutakun tervemenoa. Jään siis kaitsemaan tytärtämme jälleen. Tottakai jäbä on iltansa ansainnut. Mutta itse suomalaisena äitinä ymmärrän juhlan siten, että nautitaan isyydestä/äitidestä sen lapsen kanssa. Toki tähän miesten iltaan osallistuu vain isät (ja isänmieliset). "Nuoren" ikämme puolesta isiä ei lähipiirissämme kovinmontaa ole. Täällä kun näitä "teinivanhempia" ei ole niin paljon, kuin Suomessa. (toki, kun vaihdamme kulttuuria, niin alkaa löytymäänkin enemmän, täälläkin.) Itse en meitä niin nuoriksi miellä, varsinkin kuin miehenikin on jo kahdenviiden. Ehkä tämä on sitten hieman hitaammin lämpiävää kansaa?
Noh, pointtina onkin, että katson tänään tyttären kanssa kaksin jääkiekkopeliä ja karjun Ei, älä koske, ei, älä, eieieieiieieeiieeeeeeeeeeeeeiiiiiiiiii !!!
Tänään olisi tarkoitus lähteä ulos ja valokuvailemaan. Ehkä saan räpsittyä joitain kuvia, ja voin postailla niitä enemmän. Pahoittelen, ettei tämä ole niin kuvapainotteista, mutta tähän on tulossa muutos! Ainakin jonkun verran. Heh
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti