"Oma hetki"

Istun keittiössä ja nautin hiljaisuudesta. Tyttö nukkuu ja mulla on päivän ainoa “oma hetki”.

Kun katsoo ikkunasta pihalle, näkee sisäpihan. Saksassa kortteleiden sisään jää yhteinen sisäpiha, joka on aidattu sarakkeisiin. Jokaisella kerrostalolla on siis oma muutaman neliön pihansa johon on istutettu monenlaisia puita ja puskia. Asumme Hannoverissa, joka on Saksan vihrein kaupunki. Tästä he muistavat muistuttaa. Ei tämä nyt ole lähelläkään Suomen luontoa, mutta ainakin jotain kasvillisuutta asfalttiviidakossa.

Sisäpiha on siis niin pieni, että näen suoraan vastapäisen talon parvekkeille ja ikkunoista sisäänkin iltaisin, jos he ovat unohtaneet valot päälle ja verhot auki. (tästä on jatkuva taistelu mieheni kanssa. Haluisin päästää kevät auringon sisään ja vetää verhot pois ikkunan edestä. Vastaus on, – mutta sitten kaikki näkevät meidät! Tämä on totta, mutta mitä sitten, ei ketään kiinosta. Ymmärrän, jos tekisin niin, kuin tuo keski-ikäinen mies tuolla ja menisin kalsareissani parvekkeelle tupakalle. Nyt tuo näky on porautunut mun verkkokalvoilleni. Eipä heppu tiennyt, että näin. Tai sitten häntä ei kiinnostanut.

Tänä mun “omana hetkenäni” mun täytyy aina pitää arpajaiset. Mietin, että menenkö nukkumaan, (tyttö on oniongelmainen, jotenka mun univelat ovat mittaamattomat) siivoanko kämpän, (joka näyttää siltä kuin Suomen armeija olisi pitäinyt rynnäkköpommiharjoitukset siellä) laitanko ruokaa ja syön, (kyllä, tämä on suurta juhlaa. Lämmin ateria, joka on muutakin kuin pussimakaroonia tai pakaste pitsaa) vai, ihan vain olen (tästä tosin tulee aina hieman syyllinen olo, mutta se on ihana välillä vain olla hiljaa ja tehdä ei mitään). Nyt valitsin kirjoittamisen, mutta taidampa käyttää aikaani myös hieman kodin laittamiseen. Meille tulee kavereita Belgiasta ja Bulgariasta viikonloppuna kylään, enkä haluaisi kutsua heitä tänne hävityksen keskelle. Saa olla oikea ninja pujotellessa lelujen keskellä. Koskakohan tuo tyttö oppii siivoamaan lelunsa? Tähän mun äiti vastaisi, – minun tyttäreni on pian 22 eikä se osaa vieläkään… Niin… minkäs teet.