Vapaalle

Eilen meillä oli grillipileet. paikalla oli aivan ihanat 5 vuotiaat kaksostytöt, sekä uusi tulokas, viisiviikkoinen kreikkalais poika. Olin aivan myyty. Jopa se itku oli niin ihanan suloista tuhinaa. Eihän sitä voi edes itkuksi kutsua. Vanhemmat raapivat pätään, että mikä sillä on. Mää hymyilin valloitettuna ja ihmettelin, miten ihminen voikaan olla noin pieni!
No, nämä tytöt auttoivat mua Y:n kanssa, vähän liiakseltaankin. Ruokaillessa nämä putsasivat tytön suuta jatkuvasti, kun "se sotkee niin kovasti." muutenkin he halusivat olla kovasti avuksi. Opimpa muutaman sanan saksaa, sekä kommunikoimaan kielellä. Jossain kohtaa toinen tytöistä katsoikin mua ja totesi:"sää et varmaan osaa kauheen hyvin saksaa?" Sitten mulle opettettiin, silmä,nenä, suu... Vastasin kaikkeen hetken harkinnan jälkeen."ja." myötäilin heidän puheitaan, ja välillä he katsoivatkin mua kummissaan. Ties mitä tullut todettua.
Jossain kohtaa toinen heistä kysyi multa:"halusitteko te saada tuon vauvan?" Hämmennyin totaalisesti. Vastasin tottakai, mutta millaisessa maailmassa me eletään, jos 5 vuotiaat kyselee onko lapset toivottuja vai ei toivottuja?

No, tähän päivään. Y lähtee anoppilaan yökylään ja mää pääden pitkästä aikaa ulos. Kaverin synttäreille ja grillaamaan. Katsotaan nyt, jaksaako lähteä baariin asti, mutta ainakin pääsen pihalle, ilman nilkoissa roikkuvaa (ihanaa) lasta. Laatuaikaa miekkosen kanssa siis luvassa.
Ainoa ongelma on, että tänään on sunnuntai. Kaikki kaupat ovat kiinni. Itsekun en kaljasta niinkään pidä (pitänee opetella..) ja viina on turhan tujua mulle nykyään. Siidereitä ja lonkeroita ei tässä maassa myydä. Joitain breezerin tapaisia kylläkin, ja niitä olisin halunnut matkaevääksi. Unohdin JÄLLEEN tämän typerän sunnuntaisäännön.. Ärsyttävää. Siitä pisteet Suomelle, että ihminen saa ostettua tavaransa kaupasta, milloin niitä tarvitsee. Esim nyt on tytöllä vaipat loppumassa, ja huomennakin on pyhä... Onneksi anoppi asuu vieressä ;)

Ainiin, toissapäivänä oltiin kaupoilla ja ohi kulki nainen punaisilla hiuksilla. Mies katsoi tätä ja kysyi, miksen määkin värjäisi moisia. Hetken mielijohteesta kävelimme vieressä olevaan kauppaan, ja ostin pari purkkia kirkkaimmanpunaista väriä, mitä puljusta löytyi. Illalla värjäsin, ja nyt olen siis todellinen punapää. Kuvan liitän seuraavalla kirjoitus kerralla. Tänään otetaan siis kamera mukaan.