Nyt pitäisi kirjoittaa jonkin näköinen hieno ja koukuttava aloituspuhe.
En taida ehtiä sellaista tälläkertaa… Tyttäremme on päiväunilla, enkä koskaan tiedä minä hetkenä hän päättää herätä.
Myönnän jo heti, että päivitän blogia tasaisen epätasaiseen tahtiin. Teksti pyörii lähinnä pienen suuren (yksivuotiaan) tytön, kulttuurierojen ja
avioliiton ympärillä. Olen tietenkin paljon muutakin, mutta tyttäremme on hyperaktiivinen tapaus. Ja mikäs tässä mammaillessa.
Ehkä tämän blogin pitäminen on terapeuttista ja huomaan, etten olekaan yksin näiden asioiden kanssa.Ja pahoittelen vielä, ettei mulla ole isin järkkäriä, jolla ottaa hienojaturhia kuvia. Käytössäni on ihan tavallinen, vanha digikamera...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti